Henkilökohtaisia kohtaamisia

Lankakaupassa käynti on hyvin henkilökohtaista ja siksi kauppias pääsee usein mukaan merkittäviin hetkiin asiakkaidensa elämää. Meille tullaan, kun lapsia syntyy, tullaan äideiksi tai isoäideiksi. Meille tullaan kastejuhlan, konfirmaation, tanssiais- ja jopa Linnanjuhlien valmisteluissa. Polttareita, synttäreitä, hääpäiviä - iloisia juhlia. Näinä päivinä tietysti joululahjavalmisteluissa, muille ja myös itselle haetaan mieluisaa puuhaa Joulun rauhaan.

Vastasyntyneelle junasukat

Asiakkaan ylläritarjoilut hääpäivänään

Kohtaan myös vaikeita hetkiä, taivasmatkasukkia läheisille. Isä tai isoisä halutaan lähettää viimeiselle matkalla lämpimissä omatekoisissa sukissa. Samoin haetaan tekemistä vaikeassa sairaudessa jaksamiseen, ponnisteluihin saada elämä paremmille urille ja uskaltaa hetkeksi ihmisten ilmoille. Näitä kaikkea ja paljon muuta kohtaa lankakaupassa ja se tuntuu tärkeältä. Lankojen ja käsillä tekemisen hyvää tekevä vaikutus on todistetusti totta. Se rauhoittaa, auttaa keskittymään ja tekee meistä tarpeellisia. Aamupostin  26.9. mukaan "Villasukat auttavat sydänsuruihinkin".

Käsitöiden tekeminen kehittää luovuutta ja ongelmanratkaisukykyä. Kahdella kädellä tekeminen aktivoi molempia aivopuoliskoja, mikä parantaa aivopuoliskojen yhteistyötä, vakuuttaa aivotutkija ja Helsingin yliopiston kognitiotieteen professori Minna Huotilainen.

Aikaan sopii myös, se että neulominen voi opettaa meille armollisuutta. Keskeneräiseksi jääneet käsityöt eli ufot (Unfinished Object), pitäisi piilottamisen sijaan nostaa esille. Ne ovat osoitus ponnistelusta omien taitojen ylärajoilla, mikä on tulevan onnistumisen ehto. Oman keskeneräisyyden sietäminen on keskeistä älyllisen kehityksen kannalta. Saati sitten tässä mulle-kaikki-heti-maailmassa pitkäjänteisyyden kehittäminen!

Piparilapasia

Lankoja voi käyttää näinkin

 

Armollista Joulun odotusta, kyllä ne käsityöt aikanaan valmistuu.
t. Taina

Taskutakki on vielä vaiheessa

Sibelius 149 vuotta!

Tänään on kotikaupunkimme suuren miehen, Jean Sibeliuksen 149-vuotis syntymäpäivät. Päivän kunniaksi pääsimme käymään Ainolassa.

Kuva kirjasta Jean Sibeluksen pöydässä (Risto ja Ritva Lehmusoksa)

Normaalisihan Ainola on auki yleisölle vain kesäaikana, tänään juhlapäivänä, 25 ensimmäisenä ilmoittautunutta sai lähestulkoon henkilökohtaisen esittelyn. Pääsimme myös yläkertaan, joka normaalisti on suljettu yleisöltä.

Ihan uskomaton tunnelma, aivan kuin olisimme tulleet Ainon ja Jannen luo kylään, isot uunit olivat lämpiminä, (nykyään tosin sähkövastuksilla, ei ole mahdollista koko talon uuneja käydä lämmittämässä puilla). Hyvin pystyi kuvittelemaan, että isäntäpari on vain poikennut johonkin ulos ja kohta tulisivat meitä tervehtimään.

 

Aino oli kova käsityöihminen, hän kutoi kangaspuilla, neuloi ja kirjoi, ja suureksi hämmästykseksi, hän teki myös puutöitä! Ainolassa onkin useampi huonekalu jonka Aino teki talon pohjakerroksessa olevassa tuvassa, hänellä oli siellä näet ikioma höyläpenkki.

Säveltäjämestari oli myös hyvän ruoan ystävä ja nyt onkin ilmestynyt uusi kirja: Jean Sibeluksen pöydässä. Kirjassa on myös mukavia pieniä juttuja perheen elämästä. Pitkäaikaisen apulaisen, Helmin pipariresepti pitänee testata hetimiten.

Ensi vuonna vietetään Jean Sibeluksen 150-vuotissyntymäjuhlaa, myös Lentävä Lapanen on omalta osaltaan mukana juhlavuoden tohinoissa. Kerrottakoon tässä sen verran, että asia liittyy enemmänkin Ainoon ja tietenkin neulomiseen! Myöhemmin sitten lisää tästä aiheesta.
T. Tarja

Lämpöistä Lempin päivää!

Meidän oma lämpöinen Lempi sai tänään täydennystä ihanissa uusissa väreissä. Kaunuunharmakset värjää nykyisin Handun Ilu, varsinaista lähilankaa. Pukkilaan ei nimittäin ole pitkäkään matka Järvenpäästä. Hassuinta tässä on, että allekirjoittanut harjoitteli aikanaan Leena Hyytiällä kutoen hopea- ja kuparilankaa Pukkilan koulun alakerrassa. Samassa koulussa, jota Ilun tytärlapsi käy tänäpäivänä.

Tänään tulleesta erästä värit: kanerva, metsä, ruoste, käpy, sibelius-sininen ja harmaa. Nämä siirtyvät lähipäivänä myös verkkokauppaan. Lempi on lähtöisin Villa Laurilasta Mikkelistä, Pirtin kehräämön kehräämää ohutta 2-säikeistä sukkalankaa, koostumus 85% villa ja 15% nailon, metrejä n. 360 / 100 g. Lempi hoitaa niin kutojan käsiä kuin saajan jalkoja, sillä siinä on jäljellä lampaanvillan luontaista rasvaa eli lanoliinia.

Kuva: Aulimaija Laakkonen

Laurilan eläimet laiduntavat perinnebiotoopeilla – laitumia ei lannoiteta eikä myrkytetä – ja tekevät samalla tärkeää maisemanhoitotyötä. Eläinten hyvinvointi ja laadukas hoito on Aulimaijalle kunnia-asia. Kainuunharmas on alkuperäinen suomalainen maatiaisrotu, joka meinasi jo kuolla sukupuuttoon, ennen kuin sen arvo vihdoin 1980-luvulla huomattiin jälleen. Aiemmin harmaata lammasta syrjittiin villan värin vuoksi. Kainuunharmas on kuitenkin sitkeä ja olosuhteisiin hyvin sopeutuva rotu, jonka emolampaat pitävät huolen karitsoistaan. Rodun tuntomerkkejä ovat musta pää, mustat jalat, mutta villa on yleensä harmaata, sen monissa sävyissä.

Täältä saa alkunsa Lempi-lanka, jonka on täysin kotimainen, luonnonläheinen, käsiähoitava ja kaunis käsityölanka. Toivottavasti se lämmittää sinunkin varpaita, sillä pian järvet jäätyvät näilläkin leveysasteilla!

Yksi, uusi, hyvä sukkavinkkipaikka löytyy Hilpan blogista, täältä. Sari Suvanto on julkaissut sukkien e-ohjekokoelman Langan rytmi.  Mainio pikkujoululahja neulojille! Kiitos Hilpalle!

Lämpöistä  Lempin päivää!
t. Taina

Dagen efter

Syntymäpäivät oli ja meni. Varsinaista hulinaa ja huisketta. Neuleiden Yö kruunasi viikon ja todella, meitä oli koolla yli 50 neulojaa, virkkaajaa tai kehrääjää. Iloiset ihmiset tulivat tyynyineen tai jakkaroineen ja asettuivat taloksi.

Kuva: Satu Toivonen

  

Illan ohjelmassa oli mm. Handun lankojen esittely, uutuutena merinosukkalangat 50 gramman vyyhdeissä, ihania Tuhkimovärejä. Ilun hurmaavia lankoja löytyy puodilta jatkossa. Yllätysvieraaksi saimme aina tyylikkään Molla Millsin, tällä kertaa hänkin neuloi keltaista pipoa.

Järvenpäässä on moneksi, täältä löytyy nimittäin jotain aivan uutta, Desingvaatelainaamo Vaatepuu.
Kaupungin yhteinen vaatekaappi, josta voi lainata kerran tai liittyä jäseneksi ja lainata joka toinen viikko ihastuttavan desingasusteen arkeen tai juhlaan. Idea on ekologinen ja erinomainen, vähentää hutiostoksia ja tekee pukeutumisesta vaihtelevaa. Itse olin pukeutunut Kainon rentoon neulemekkoon, jossa kissa leikki lankakerillä.

Kiitos ihanat asiakkaat, esiintyjät ja vieraat. Illan jälkeen oli väsynyt, mutta onnellinen olo. Huomaan, että olen kyllä onnekas saadessani tehdä tällaistä työtä. Puikolle on päässyt Malabrigon Sock ja Veera Välimäen Taskutakki. Taitaa  tulla pitkä projekti. Terveisin Taina

Synttärit - ja ajankäytön hallintaa

Tänään on synttärit, ei minun vaan Lentävän Lapasen! Kaksi vuotta sitten tänä samaisena päivänä oli avajaiset ja tunnelma jännittynyt. Kamalan nopeasti on aika kulunut, ihan kuin se olisi ollut eilen...

Sopiva aasinsilta ajan käyttöön....Päästiinpä viikko sitten perjantaina Tainan kanssa kuuntelemaan ammattilaisen pitämää luentoa ajankäytön hallinnasta....allekirjoittaneella sitä ei ole, hallintaa siis. Kahden vuoden lankakauppiaana olon jälkeen, edelleenkin puikot ja lanka vie suurimman osan ajastani, myös vapaa-aikana. Kotona olenkin joutunut selittelmään sitä, että täällä puodissa ollessani neulominen on työtä ja kotona ollessa harrastus. Ei mene enää läpi perheen muissa jäsenissä...olen siis pahimman luokan neuloholisti....
Luennon päällimmäisenä ajatuksena oli, että kiireessä muisti pätkii ja luovuus kärsii - allekirjoitan tämän 110% prosenttisesti. Niinpä olenkin päättänyt ryhdistäytyä, raivaan tilaa kalenteriini pelkälle ajattelulle.

Tällä hetkellä työn alla on Melanie Bergin Zeitgeist - TopDown -neuletakki iki-ihanasta Malabrigo Sockista. Jostain kumman syystä olen ihastunut näihin ylhäältä alaspäin neuleisiin, lieneekö syy sitten siinä, että nopeasti valmista eikä kasaushommia, eli taas sitä ajankäyttöä! Terveisin Tarja

Hermot kuin savolaisella koppakuoriaisella

Paljon on lankaa virrannut sormien välissä, tyylinen aloitus. Tästä se lähtee: Lentävän Lapasen blogi. Tarinamme alkumetreillä kirjoitimme muutaman postauksen, jotka ovat jo hävinneet bittiavaruuteen. Katse siis eteenpäin. Tästä ei pidä ottaa ressiä, kirjoitamme kuulumisia, tuntemuksia ja uutisia silloin, kun on hetki aikaa ja siltä tuntuu.

Tiedätkö tunteen, kun neulomisjono kasvaa ja kasvaa. Olin kauan sitten ihastunut Raitarakkauteen, jonka hankin TiTiTyystä vuosia sitten. Otin työn syyslomaneuleeksi ja zabadapaduu - se on valmis!

 Voiko olla mukavampaa tunnetta. Ne kuuluisat pari langan päättelyä ja napit vielä.

Langaksi valitsin klassisen Rowanin Felted Tweedin, jota kului osimoilleen 350 g. Mulla on paljon kehittämistä omassa pitkäjänteisyydessä, josta tulee juteltua asiakkaiden kanssa. Yksi parhain vertaus "hermot kuin savolaisella koppakuoriaisella", ettei uskalla aloittaa isompaa neuletta. Höpöhöpö - riittävästi kutkuttavia lankoja ja siitä se ajatus sitten lähti. Kaikki osaa ja uskaltaa! Mukavaa viikonloppua ja ensi viikolla meillä juhlitaankin jo 2 vuotista taivalta.